Kansallisgalleria - Taidekokoelmat

Eläimellisiä kuvia

Hei! Tervetuloa. Olen Humu, ihana kani Marianna Uutisen samannimisestä teoksesta. Olen kuvassa isokokoinen, melkein metrin korkea ja edustan tällä reitillä nykytaiteen eläimiä. Neljäntoista taideteoksen tai teosparin avulla voit nähdä pienen katsauksen siitä, mitä eri aikojen taiteilijat ovat meistä eläimistä ajatelleet, miten ja millä materiaaleilla meitä kuvanneet.

"Mikä sun on jänönen?"

1. ELÄIMELLISIÄ KUVIA

Marianna Uutisen Humu on pysähtynyt katsomaan jotakin. Se näyttää silkinpehmeältä, mutta myös jotenkin vaativalta. Onko sillä ja muilla tämän reitin eläimillä jotakin kerrottavaa meille? Jänis ja kaniini merkitsevät kuviin liittyvissä tarinoissa samaa. Monissa vanhoissa kulttuureissa jänis on "kuueläin", koska tummat läiskät kuun pinnalla muistuttavat loikkivaa jänistä. Muuten jänis on usein liitetty sen todellisiin tai kuviteltuihin ominaisuuksiin, kuten hedelmällisyyteen tai valppauteen. Sen on sanottu nukkuvan silmät auki

2. IHMISEN SUHDE LUONTOON

Wright, Ferdinand von
Huuhkaja iskee jänikseen

Taiteilija on kuvannut huuhkajan ja jäniksen siten kuin esittävää aihetta yli sataneljäkymmentä vuotta sitten oli tapana kuvata. Tiede vaikutti maalaustapaan: se tutki luontoa ihmisestä irrallisena kohteena, joka voitiin kuvata täsmällisesti, nimetä ja luokitella aukottomasti lahkoihin, heimoihin, lajeihin jne. Kohde on maalauksen keskellä, ja se on kuvattu yksityiskohtaisen tarkasti. Toisin kuin vanhemmassa taiteessa, missä huuhkajalla saattoi olla monia sekä myönteisiä että kielteisiä merkityksiä, maalari ei ole lähtenyt hakemaan vertauskuvia tai ikuistanut saalistusta todellisen tilanteen edessä.

Myös Jussi Heikkilä on kiinnostunut luonnontieteestä ja ornitologiasta eli lintutieteestä. Hänen teoksissaan ihmisen ja luontokappaleiden maailmat eivät ole erillään toisistaan, vaan aina jollain tavoin sidoksissa. Heikkilän Anonyymi on valmistettu todellisen huuhkajan siipisulista. Ne on yhdistetty rautalankaan siten, että niistä muodostuu vaateripustimen muoto. Heikkilä ei pyri esittämään mitään teoksen ulkopuolista kohdetta, vaan tuo sen suoraan läsnä olevaksi.

3. VAPAUTTA VAI VANKILOITA

Wright, Ferdinand von
Kukko ja kana

Taiteilija Ferdinand von Wright eleli pitkään yksin talossaan, Lugnetissa eli Rauhassa Haminalahdella. Siellä hän myös kuvasi kotieläimiä omissa puuhissaan. Ei ole epäselvää kuka tässä

maalauksessa määräilee — kukko seisoo valokiilassa kaikessa komeudessaan. Kana taas tiirailee alakynnessä, jospa se kukko lähtisi muualle? Tuohon aikaan ihmiset pitivät monesti siipikarjaa päivisin ulkona vapaana. Illalla kanat laitettiin turvaan kanalaan. Toisin on nykypäivänä. Suurin osa kanoista viettää koko elämänsä sisätiloissa pienissä häkeissä.

Kukkoa on arvostettu vanhassa taiteessa ja siihen on liitetty paljon myönteisiä ominaisuuksia. Kukkoa ei pidetä ainoastaan rohkeana vaan myös hyväsydämisenä, koska se kutsuu kanat sinne missä on jyviä, ja koska se on herättäjänä luotettava.

Heino, Timo
Kasvatuslaitos

Nykytaiteen teokset on usein mahdollista kokea muillakin aisteilla kuin näköaistilla. Timo Heinon Kasvatuslaitoksessa katsoja pääsee asettumaan hetkeksi häkkieläimen asemaan ja kokemaan omalla kehollaan miltä maailma näyttää ja tuntuu rautahäkistä käsin. Turkistarhatut eläimet eivät itse ole paikalla, mutta niistä muistuttavat karvapallerot on ahdettu häkin seiniin. Emme voi välttyä näkemästä niitä.

4. VIATTOMUUS

Bassano, Jacopo
Neitsyt Maria, Jeesus-lapsi, Johannes Kastaja ja Pyhä Antonius Apotti

Vanhaa taidetta ei aina voi ymmärtää pelkästään siinä näkyvien asioiden perusteella. Kuvatuille asioille liitettiin tunnusmerkit eli attribuutit. Aikalaiset ylistivät 1500-luvulla elänyttä Jacopo Bassanoa taitavaksi eläinmaalariksi. Hän oli myös taiteen historian ensimmäinen taiteilija, joka oli valinnut aiheekseen pelkät eläimet, kaksi koiraa. Bassanon kuvat ovat kuin salapoliisikertomuksia, kaikki liittyy kaikkeen. Lue seuraava teksti ja katso, pysytkö mukana!

Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta sekä Johannes Kastajaa ja Antonius Apottia esittävään hartauskuvaan Jacopo on liittänyt eläimiä. Kamelinkarvaan sonnustautuneen Johannes Kastajan eteen on kuvattu tämän tunnus lammas. Johannes Kastaja osoittaa etusormellaan Jeesusta, Jumalan karitsaa, ja viittaa samalla tämän tulevaan pelastustehtävään. Jeesusta verrattiin myöhemmin hyvään paimeneen, joka etsii kadonneita lampaitaan. Myös Pyhä Antonius Apotti on kuvattu häneen liittyvän tunnuksen, tulen, kera. Pyhän Antoniuksen tuli viittaa kansan parissa tällä nimellä tunnettuun rutonkaltaiseen tautiin, joka oli kovin kivulias. Pyhimyksen viereen on kuvattu villisika, toinen hänen tunnuksistaan. Tautia hoidettiin antamalla sairaille ravinnoksi valkoista leipää ja sianlihaa. Pyhä Antonius kuvattiin tavallisesti pitelemässä T-muotoista ristiä, palanen leipää kädessään ja porsas jalkojensa juuressa. Pyhästä Antoniuksesta tuli suosittu ruttopyhimys ja sikojen suojelija myös Suomessa.

5. PAIMENAIHEET

Ollila, Yrjö
Paimentyttö

Yrjö Ollilan paimentyttö seisoo lampaiden keskellä huolehtivan oloisena. Maalauksen iloisista väreistä välittyy lämmin ja hellä tunnelma. Kyseessä on oikea paimentyttö. Lammas kuvaa usein avuttomuutta ja tarvitsee siksi paimenen

Bartolozzi, Francesco
Tyttö ja karitsa - Rural innocence

Francesco Bartolozzi oli taitava italialainen kuparikaivertaja. Karitsa on mukana kuvassa, koska 1700-luvulla kuvattiin ihmisiä paimenidyllissä kauniin maaseudun ympäröimänä. Naisen vaatetus paljastaa, että kyseessä ei ole paimentyttö. Nuori karitsa kuvaa viattomuutta.

6. RAKKAIMMAT LEMMIKIT

Wright, Ferdinand von
Ensi yllätys

Katselemme mielellämme eläimiä: seuraamme kotieläinten puuhia, katsomme luontodokumentteja ja käymme eläintarhoissa. Erityisen hauskaa on seurata eläinlasten touhuja.

Kuopion lähellä asuneiden von Wrightin taiteilijaveljesten aiheena olivat yleisimmin eläimet. Tässä maalauksessa vasikka on tullut ehkä ensi kertaa eläinsuojasta ulos ja törmännyt kerrassaan outoihin, jopa vähän pelottaviin otuksiin. Onneksi vasikan äiti on lähellä — se näkyy rakennuksen sisällä.

Hämäläinen, Unto
Karvamato tanssii itselleen

Lähes sata vuotta myöhemmin Unto Hämäläinen teki liikkuvan, humoristisen veistoksen, jonka otus on myös uteliaiden katseiden kohteena kuten vasemman kuvan vasikka. Karvamato heiluttaa itseään sulokkaasti kuin paras vastatanssija. Katsojana on nyt sekä karvamato itse että teoksen katsoja — nyt ehkä juuri sinä. Ja ihan vaatimatonkaan mato ei ole: sillä on myös peili, josta ihailla itseään tanssin huumassa.

7. RAKKAIMMAT LEMMIKIT

Juho Karjalaisen sävykäs, elävillä viivoilla luonnehdittu kuva on litografia eli kivipiirros. Kuva piirretään siinä kalkkikivilaatalle usein rasvapitoisella liidulla — siksi tämänkin kuvan jälki muistuttaa liitupiirrosta.

On yhtä rauhoittavaa katsoa syvässä unessa olevaa vauvaa kuin koiraa tai kissaa. Kaikkien niiden rentouden tila tuntuu olevan täydellinen. Koira ja kissakin näkevät kai unia, koska saattavat säpsähdellä tai äännellä kesken unien.

Frans Toikkanen on tunnettu taitavana metalligrafiikan tekijänä ja 1970-luvulla erityisesti sähäköiden kissojen kuvista. Lepo on mezzotinto -tekniikalla tehty syväpainografiikan teos. Mezzotintossa kuva rouhitaan metallilaatalle, ja siinä on mahdollista saavuttaa todella syviä, sametinpehmeitä mustan sävyjä.

Kissa on kesytetty noin 2000 eKr mahdollisesti ns. nubiankissasta, jota edelleen tavataan Afrikassa luonnonvaraisena. Vaikka kissa onkin nykyään rakastettu lemmikki, liitetään siihen taikauskoisia ajatuksia. Varsinkin mustilla kissoilla on uskottu olevan ihmeitä tekeviä voimia.

8. SIIPIÄ

Kaikkonen, Kaarina
Kykeninkö lentämään?

Kaarina Kaikkonen on tehnyt näyttävän, veistosmaisen teoksen erivärisistä solmioista. Katsoja voi antaa ajatuksen lentää: solmiosiipi näyttää kohoavan ylvääseen lentoon, mutta kykeneekö se?

Ajatus siipirikosta pukumiehestä tai vapautta kaipaavasta kravattikansasta ei ole kaukaa haettu. Teoksen siivittämänä ehkä löysätään solmioita, kohotaan arjen yläpuolelle ja lähdetään toimistosta vaikkapa taidemuseoon tai metsään.

Vermoelen, Jacob Xaver
Riista-asetelma

Flaamilainen taiteilija Gerard Rysbrack kuvasi 1720-luvulta alkaen englantilaista maaseutukartanoiden elämää. Metsästys oli tärkeä osa seurustelua. Kuvassa näkyvät koirat ovat saaliin ääressä, metsästyksestä kertoo ylöspäin osoittava kivääri. Vanhassa taiteessa koira edustaa aina uskollisuutta ja valppautta ja varoittaa ihmistä uhkaavista vaaroista.

9. ELÄIN VERTAUSKUVANA

Marco Dente da Ravenna eli 1500-luvulla ja hänen kuvaamansa leijona, "jalopeura", on kotkan tavoin valtaa, herruutta ja voimaa edustava elinvertauskuva, jota on käytetty paljon vaakunataiteessa.

Suomen vaakunan leijona on Götan leijona, joka tulee Ruotsin hallitsijasukuihin keskiajalla kuuluneesta Folkunga -suvun sukuvaakunasta; sama leijona on kuvattuna myös Ruotsin vaakunassa. Folkungien Götan leijonalla on oikeassa etukäpälässä lännen suora miekka ja leijona polkee jalkoihinsa idän käyrän sapelin.

Koskinen, Harro
Sikavaakuna

Sika oli Harro Koskisen teosten vertauskuvallisena hahmona 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Hän korvasi Suomen vaakunan leijonan pullealla possulla. Sian laittaminen ristille Jeesuksen sijaan teoksessa Sikamessias oli joillekin liikaa, ja taiteilija joutui oikeuteen jumalanpilkasta syytettynä. Pop-taiteen hengessä tehtyjen teosten arvostelun kohteena olivat kuitenkin ennen kaikkea jäykän porvarilliset ja materialistiset arvot.

Vuodesta 1948 tunnetaan Suomessa myös jääkiekkoleijonat. Silloin paidan pohjaväriksi tuli sininen ja rintaan Suomen vaakunan leijona. Tämän jälkeen toimittajat ryhtyivät puhumaan leijonarintaisista ja varsin pian sanonta lyhentyi muotoon Leijonat. Joskus leijonapaitaisten kannatus katsomossa saattaa mennä sikailun puolelle.

10. ELÄIMELLISYYS

Opis saturni coniux materque deorum on latinaa. Kuvan naishahmon, Saturnus- jumalan puolison ja jumalten äidin, nimi oli Ops (Vauraus), Opis on nimen omistusmuoto. Hän oli roomalaisten vaurauden ja runsauden jumalatar. Maanviljelys kuului Saturnuksen piiriin, siksi häntä palvottiin opalia-juhlassa, jota vietettiin heti saturnalia-juhlan jälkeen (meidän uusi vuosi). 1500-luvulla elänyt taiteilija Gian Jacopo Caraglio on kuvannut Opiksen ympärille villieläimiä, jotka olivat Magna materin, suuren äidin tunnuksia. Opsilla oli temppeli Rooman Capitolium-kukkulalla ja hänet rinnastettiin usein Kronoksen puolisoon Rheaan.

Leijona viittaa rohkeuteen, oikeuteen ja valtaan. Aasilla kuvataan nöyryyttä, tietämättömyyttä, lempeyttä ja suojaa, kun taas se voidaan ymmärtää myös kielteisinä piirteinä liittyen tyhmyyteen ja laiskuuteen. Vuorikauris on jalo eläin ja myönteisiä tunnuksia ovat kuu ja kuun jumala. Jos eläintä verrataan pukkiin, niin silloin puhutaan laiskuudesta tai ahneudesta. Karhu ei ole ollut kovin yleinen vanhimmissa kuvissa. Se toi roomalaisessa jumaltarussa metsästysonnea ja oli Artemis-jumalattaren seuralainen. Sika oli arvostettu eläin ja hedelmällisyyden tunnus, kun taas susi aiheutti pelkoa.

Rauhala, Osmo
Metsän salaisuus

Osmo Rauhalan maalaukset ovat usein kaksijakoisia. Niissä yhdistyvät mystisellä tavalla suomalaisen luonnon eläimet ja geometriset kuviot. Taiteilija on perehtynyt suomalaiseen mytologiaan. Peurasta hän kertoo: ”...vanhojen uskomusten mukaan peura kykeni liikkumaan kuolleiden ja elävien, todellisuuden ja jumalien välillä, välittäen tärkeää tietoa elämän sisällöstä.” Rauhala itse liikkuu sujuvasti kahden maailman ja roolin välillä. Osan vuodesta hän viljelee luomutilaa Suomessa, osan hän työskentelee kuvataiteilijana New Yorkissa.

11. LINTU VAI KALA

Hamilton, Karl Wilhelm de (?)
Eksoottisia lintuja

1700-lukua kutsutaan valistuksen ajaksi. Luonnontieteet ja lisääntynyt matkailu lisäsivät ihmisten tietoisuutta ympäröivästä maailmasta. Kiinnostus uusia eläin- ja kasvilajeja kohtaan kasvoi. Karl Wilhelm de Hamiltonilla oli taitava lintumaalari. Maalauksessaan hän on kuvannut eksoottisia lintuja. Vasemmalla lennossa on albiino haarapääsky, ylhäällä punakottarainen, yksi normaalinvärinen ja kaksi puolialbiinoa nokkavarpusta, osittain albiino varpunen, viiksitimalikoiras ylhäällä, naaras alhaalla, oikealla meriharakka sekä alhaalla liejukana.

Monet linnut — sen lisäksi, että ovat esittäviä kuvia omista lajeistaan — ovat myös tunnusmerkkejä vanhoille, tunnetuille tarinoille. Esimerkiksi riikinkukko viittaa Zeuksen puolisoon Heraan, joka oli avioliiton ja synnytyksen suojelusjumala.

12. LINTU VAI KALA

Hamilton, Karl Wilhelm de
Kasveja ja eläimiä

Mistä on pienet pojat tehty, mistä on pienet pojat tehty?

Etanoista sammakoista koiranhännän tupsukoista.

Niistä on pienet pojat tehty!

Ötökät ovat vallanneet kasvit; etanat, mustahuulitarhakotilo, sisilisko, rantakäärme ja toukka viihtyvät hämärässä kosteikossa. Jostain pilkottaa valoa, koska päiväperhoset lepattelevat välittämättä käärmeen avonaisesta kidasta.

Ylhäällä oleva suurempi perhonen näyttää alhaalta päin olevan amiraali, vaikka sen väri ei ole aivan todenmukainen. Kasvin lehdellä oleva perhonen on sinisiipi ja toukka on ritariperhosen toukka.

Lyytikäinen, Olli
Kala, joka oli erilainen

Olli Lyytikäisen teoksessa kalat ovat kerääntyneet katsomaan olentoa, joka näyttää erilaiselta kuin muut. Oudon näköinen kala, merihevonen, on aika erikoinen myös elintavoiltaan. Naaras munii munat ja siirtää ne uroksen vatsapussiin. Urosmerihevonen hautoo ja synnyttää poikaset. Merihevoset syntyvät pieninä, mutta täysin kehittyneinä. Ne ovat heti valmiita elämään omaa elämäänsä.

Taiteilija on maalannut merihevosen ylhäältä tulevan valokiilan keskelle. Muut kalat ihmettelevät erilaista kalaa. Voimmeko verrata kaloja ihmisiin — ihailemmeko erilaisia, vai kohtelemmeko heitä päinvastoin huonosti?

Mutta entäpä merihevosen ympärille kerääntyneet kalat — eivätkö myös ne kaikki ole aivan erilaisia

13. ELÄIMELLISYYS

Calame, Alexandre
Pöllöjä vuoren rotkossa

Sveitsiläinen Alexandre Calame (1810-65) oli tunnettu maisemamaalari, jota erityisesti innoittivat oman synnyinseudun alppinäkymät. Mustavalkoinen grafiikanlehti on sävykäs ja se toistaa tehokkaasti niin pimeyden varjot kuin pilvien lomasta tulevan häikäisevän valon. Kuvan pöllöt tuijottavat suoraan meitä kohti yhtenäisenä joukkona villissä rotkomaisemassa. Pöllöjä on monissa kulttuureissa pidetty maagisina lintuina, jumalten symbolieläiminä tai noitina.

Harri, Juhani
Tienvarren lintu

Suomalainen Juhani Harri (1939-2003) teki taidetta yli sata vuotta Calamen jälkeen. Näitä kahta teosta yhdistää paitsi yöeläin pöllö aiheena, myös runollinen, jopa dramaattinen lähestymistapa. Harrin esinekoosteissa on usein unenomaisuutta, ylitodellista eli surrealistista tunnelmaa.

Harrin pöllö on esineteos, ja se kertoo ihmisen ja tekniikan väkivaltaisesta puuttumisesta luonnon kiertokulkuun. Hämäränäkö ja lähes äänetön lentotapakaan eivät ole tätä yksilöä pelastaneet.

14. ELÄIMELLISYYS

Taistelua amatsoneja vastaan kuvaava sotaisa kohtaus on flaamilaisen Lucas Vorstermanin 1600-luvulla tekemä jäljennös Pieter Paul Rubensin Rubensin maalauksesta. Jo 12-vuotiaana kuparikaiverruksen aloittanut flaamilainen Vorsterman oli Rubensin oppipoika, ja hänen palveluksessaan Vorsterman teki tärkeimmät työnsä.

Rubensin luona työskenteli ajoittain monia aikansa kuuluisia taiteilijoita, kuten taitava eläinmaalari Frans Snyders, jonka tehtävänä oli avustaa kuuluisaa taiteilijaa historiamaalausten eläinaiheissa.

Amatsonit olivat naispuolisia sotureita, jotka kuvataan usein ratsain hevosen selässä, varusteinaan jousi, nuolet ja kuunsirpinmuotoinen pieni kilpi. Hevoset on kuvattu voimakkaasti vääntyneissä asennoissa, mikä lisää kuvan kiihkeää tunnelmaa. Kuvassa näkyvä himmeä ruudukko paljastaa, että kokonaisuuden tekemiseen on tarvittu kuusi grafiikan laattaa.

Simberg, Hugo
Pelko metsässä

Eläinsymboliikka on monimutkaista ja kiehtovaa. Ihminen on eri kulttuureissa ajatellut eri eläimille tiettyjä luonteenpiirteitä, ominaisuuksia ja yliluonnollisia sekä eroottisia voimia. Tällöin lopulta kysymyksessä ovat ihmisen omat syvimmät toiveet ja pelot, joita on helpompi käsitellä eläinvertauskuvien avulla.

Voimakas tuuli tuivertaa Hugo Simbergin maalaamassa metsässä, jossa nainen ja karhu kohtaavat. Karhu ei käyttäydy uhkaavasti eikä nainen näytä kauhistuneelta, mutta tilanteessa on silti outoa pysähtyneisyyttä ja arvoituksellisuutta. Hugo Simberg ei halunnut selittää kuviaan, ja niiden lumo on säilynyt yli sadan vuoden ajan yhtä vahvana.

15. OLEMASSAOLON TAISTELU

Wright, Ferdinand von
Taistelevat metsot

Autereinen, perisuomalainen metsäaukea, kohtaus elävästä luonnosta ja kultaiseen leikkaukseen perustuva sommittelu — muun muassa nämä tekijät leimaavat Suomen tunnetuimpiin kuuluvaa maalausta. Ferdinand von Wrightin eläinaiheisissa teoksissa on usein toimintaa ja jännitystä. Tässä taiteilija on kuvannut kahden urosmetson taistelua naaraasta. Naaras eli koppelo odottaa rauhallisena taustalla. Suomen kansan keskuudessa Taistelevien metsojen suosio on ollut ilmiömäinen ja se lienee maamme kopioiduin teos.

Heikkilä, Jussi
Lunni (Fractercula Arctica)

Lunni rakentuu osista, joista osa tulee luonnosta, osa ihmisen maailmasta. Pohjana on täytetty lintu. Lunnin nokka on luonnostaankin erikoisen värinen, mutta tällä kertaa sen tyypilliset väriraidat muodostuvat kalasäilykepurkin kannesta.

Ihminen on paitsi kulttuurinen myös biologinen olio, ja rinnastuu siten muihin eläimiin. Heikkilän teos viittaa ihmisen ja lunnin yhteiseen ruokavalioon: molemmat syövät kalaa. Ihmisen kalastus on määriltään ja tekniikoiltaan kuitenkin aivan toista luokkaa kuin lintujen. Norjan merillä nämä lajit kilpailevat samasta ravinnosta, eikä liene epäselvää kumman nokan edestä kalat katoavat parempiin suihin.

16. POLUN LOPPU

Ström, Carl-Erik
Oktober. Vinbergssnäckan Silence ser ut över vattnet och sjunger en tyst sång om sin längtan till Versailles

Käsitetaiteilija ja kirjailija Carl-Erik Ström on kuvannut Lounais- ja Etelä-Suomessa esiintyvän viinimäkikotilon sille oudossa paikassa. Yleensä kotilo viihtyy niityillä ja pensaikoissa eikä olisi päätynyt kiven päälle, veden saartamaan paikkaan, ilman taiteilijan avustusta.

Eläimellisiä kuvia -reitin tekijät:

Leena Hannula, museolehtori, Sinebrychoffin taidemuseo

Satu Itkonen, museolehtori, Ateneumin taidemuseo

Eija Liukkonen, tutkija, Valtion taidemuseo, Kehys

Anja Olavinen, museolehtori, Ateneumin taidemuseo

Erica Othman, museolehtori, Ateneumin taidemuseo

Minna Raitmaa, museolehtori, Nykytaiteen museo Kiasma

Valtion taidemuseo, 2007