Kansallisgalleria - Taidekokoelmat

?action=image&iid=A0187202&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=A0187202&profile=CC0full
Schjerfbeck, Helene: Mustataustainen omakuva
artwork/A II 1065/A0187202
Kuva: Kansallisgalleria/Eweis, Yehia
Kuva: Kansallisgalleria/Eweis, Yehia
Tämä teoskuva on lisensoitu CC0-lisenssillä ja on vapaasti käytettävissä, sillä teoksen tekijänoikeuden suoja-aika (70 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeisestä vuodesta) on päättynyt.
Teoskuvia voi tilata julkaisukäyttöön Kuvapalvelusta
?action=image&iid=A0187202&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=A0187202&profile=CC0full
Schjerfbeck, Helene: Mustataustainen omakuva
1/3
artwork/A II 1065/A0187202
Kuva: Kansallisgalleria/Eweis, Yehia
?action=image&iid=A0187201&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=A0187201&profile=CC0full
Schjerfbeck, Helene: Mustataustainen omakuva
2/3
artwork/A II 1065/A0187201
Kuva: Kansallisgalleria / Halkola, Kirsi
?action=image&iid=A0187200&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=A0187200&profile=CC0full
Schjerfbeck, Helene: Mustataustainen omakuva
3/3
artwork/A II 1065/A0187200
Kuva: Kansallisgalleria / Aaltonen, Hannu

Mustataustainen omakuva

Mustataustainen omakuva syntyi tilauksesta. Suomen taideyhdistyksen johtokunta päätti lokakuussa 1914 tilata kymmeneltä merkittävältä taiteilijalta omakuvan kokoushuoneeseensa, ja samalla saada ne osaksi kokoelmia. Helene Schjerfbeck oli joukon ainoa nainen. Tällainen tilaus tehtiin tuolloin ensimmäistä kertaa, ja se oli suuri arvostuksen osoitus. Suomen taideyhdistyksen johtokunta hallitsi silloin maan tärkeintä taidekokoelmaa ja vaikutti taidemaailman asioihin merkittävästi muillakin tavoin, muun muassa ylläpitämällä taidekouluja ja jakamalla apurahoja ja palkintoja.

Helene Schjerfbeck suhtautui tehtävään vakavasti, ja tilausmuotokuvan myötä syntyivät myös Hopeataustainen omakuva (Turun taidemuseo) ja mustataustaisen omakuvan vesiväriversio. Mustataustaisesta omakuvasta näkyy, että taiteilija on ollut itsevarma ja vahvasti tietoinen taiteilijan osastaan maalatessaan kuvaansa. Tällä tavalla hän halusi esittää itsensä Suomen taideyhdistyksen vaikuttajille: dramaattisena ja vahvana. Omakuva on ennen kaikkea vakuutus tilaajille tekijän elinvoimasta.

Einar Reuterille hän kirjoitti 27.8.1915: "Enkä näyttänyt (Reuterille)... omaakuvaani, joka on maalattu kovan valkoisella ja sinooperin punaisella, ja siinä on musta tausta ja taustassa hopeakirjaimet kuin hautakivessä." Nämä sanat, yhdessä Mustataustaisen omakuvan, ja aiemmin tehdyn Hopeataustaisen omakuvan kanssa, saavat katsojan aprikoimaan, että taiteilijan pidättyvän kuoren alla oli katkeraa mieltä. Helene Schjerfbeck lähetti omakuvansa myötä viestin tunteistaan tilaajiaan kohtaan. Ainakin osa viestistä osattiin tulkita, sillä teosta pidettiin eriskummallisena kun se ensi kerran pantiin esille näyttelytiloihin. Taiteilijat – Akseli Gallen-Kallela ja Ellen Thesleff – ihastuivat teokseen välittömästi sen nähtyään.

Mustataustainen omakuva on voimakkaasti mieleen jäävä teos. Helene Schjerfbeck on hionut keinonsa niin täydellisiksi, että yhtään siveltimenvetoa tai hankausjälkeä ei voisi ajatella maalauksessa toisin. Tässä hän on tavoittanut ihailemansa Holbeinin muotokuvien herkkyyden ja lujuuden, moderneimmin keinoin. Holbeiniin viittaavat myös taustaan maalatut kirjaimet. Taiteilija tulee lähelle katsojaa, tunkeutuu hänen alitajuntaansa, mutta jää kuitenkin arvoitukseksi. Omakuva kuuluu lajinsa sisäisesti hurjimpiin tulkintoihin. Eikä taiteilija totisesti anna itselleen tasoituspisteitä sukupuolensa takia.

Teksti: Leena Ahtola-Moorhouse


Asiasanoitus

purkki 4, omakuva 217, muotokuva 930, nainen 1270, rintakuva 620, sivellin 35
korkeus 45,50 cm
leveys 36,00 cm
osto 25.9.1915, A II 1065