Kansallisgalleria - Taidekokoelmat

?action=image&iid=X0962400&profile=CC0topicartworkbignew
?action=image&iid=X0962400&profile=CC0full
Lundberg, Gustaf: Kreivitär Poaton (?)
artwork/S 91/X0962400
Kuva: Kansallisgalleria / Ateneum/Aaltonen, Hannu
Kuva: Kansallisgalleria / Ateneum/Aaltonen, Hannu
Tämä teoskuva on lisensoitu CC0-lisenssillä ja on vapaasti käytettävissä, sillä teoksen tekijänoikeuden suoja-aika (70 vuotta taiteilijan kuoleman jälkeisestä vuodesta) on päättynyt.
Teoskuvia voi tilata julkaisukäyttöön Kuvapalvelusta

Kreivitär Poaton (?)

Paul ja Fanny Sinebrychoffin taidekokoelmaan kuuluvassa pastellimaalauksessa, Kreivitär Poaton (?) (inv. S 91) on nuori nainen, jonka kasvot on kuvattu viistosti ja hieman kallellaan katsojasta oikealle. Miehustaa kehystää kaunis erilaisista kukista ja pitseistä sommiteltu reunus yhdessä huolettoman vapaana roikkuvan tummanruskean hiuskiehkuran kanssa. Hiuksista muodostuu kuin sattumalta pieniä ruusukkeita. Vaaleaksi puuteroitujen päällishiustensa peittona naisella on sinisistä pikkukukista sidottu kimppu. Kukkien kanssa samansävyinen sininen huivi toimii kuvassa katseenohjaajana. Tämänkaltainen kuvattavan käsittely on tyypillistä Lundbergin muotokuvissa, joissa hän toisti tietyt elementit vuodesta toiseen. Vain kasvojenpiirteet pyrittiin muuttamaan usein hieman imartelemalla kuvattavaa muistuttaviksi.

Pastellimaalaukset ovat edustavimmillaan, kun niitä tarkastelee hieman hämärässä valossa ja tavallista pidemmältä katseluetäisyydeltä. Joissakin kohdin tätä muotokuvaa tekotapa näyttää läheltä katsottuna kömpelöltä, poskien puna on selvästi raidoitettu ja nenänympärystän iho vaikuttaa liioitellun tummalta. Ainoastaan naisen miehusta on tässä maalauksessa toteutettu äärimmäisen hienosti, ja siinä näkyy pastellimaalauksen lähes unenomainen herkkyys parhaimmillaan. Kun teoksen asettaa oletettuun aikalaisvalaistukseen, hämmästyy koko maalauksen kauneutta ja sen tekijän taitavuutta. Maalauksen on tehnyt taiteilija, joka ilmeisen tietoisesti karsi työstään pois kaiken ylimääräisen, ja kuitenkin sai aikaan suunnitellun lopputuloksen eli ihastuttavan pastellimaalauksen.

Gustaf Lundberg menetti isänsä jo nuorena vuonna 1701, ja hänen kasvatuksestaan huolehti siitä lähtien isoisä, kultaseppä Fredrik Richter (1636–1714). Vuodesta 1712 hän opiskeli David von Krafftin johdolla maalausta. Lundberg matkusti opettajansa tahdon vastaisesti lisäopintoihin Pariisiin 1717, jossa hän ensin opiskeli kahden johtavan muotokuvamaalarin, Hyachinte Rigaudin ja Nicolas de Largillieren johdolla. Samoihin aikoihin Lundberg opiskeli myös piirustusta Ecole des Beaux-Artissa ja hänen maalaustyylinsä muuttui selvästi kevyemmäksi kuin David von Krafftin opetuksen aikana Ruotsissa.

Vuonna 1720 italialainen Rosalba Carriera saapui Pariisiin vierailulle vuodeksi, tuoden mukanaan kokonaan uuden tekniikan ja tyylin maalata pastellimaalauksia. Lundberg pääsi tämän naistaiteilijan oppilaaksi ja omaksui pastellimaalaustyylin niin hyvin, että öljyväreillä maalaaminen sai jäädä. Pariisilaiset ihastuivat oikopäätä Lundbergin muotokuviin ja hänestä tuli Ranskan hovin suojatti, joka sai kunnian maalata myös kuninkaallisia. Erityisesti hän oli naisten suosiossa.

Lundberg hyväksyttiin Carl Gustav Tessinin (1695–1770) suosituksesta Ranskan taideakatemian jäseneksi vuonna 1721. Tämä oli suuri kunnia ulkomaalaiselle taiteilijalle ja antoi hänelle samalla mahdollisuuden osallistua akatemiassa joka toinen vuosi pidettäviin näyttelyihin. Lundberg asettikin 1743 näytteille kaksi muotokuvaa, jotka hän oli maalannut kollegoistaan François Boucherista ja Charles-Joseph Nattieristä.

Kilpailu Pariisissa tuon ajan muodin makuun sopivalla taiteenalalla kuitenkin koveni ja vuonna 1745 Lundberg katsoi viisaammaksi palata takaisin Ruotsiin. Tuolloin Lundberg oli asunut Pariisissa jo yli 25 vuotta ja oli itsekin jo 50-vuotias. Vanha ystävä Carl Gustaf Tessin toimi taas Lundbergin esittelijänä, ja ruotsin hovi ja salongit ottivatkin tämän pastellimaalarin avosylin vastaan. Maassa oli jo kaivattu hänenlaistaan Ranskassa koulutuksensa saanutta rokokoo-tyyliin maalaavaa maailmanmiestä ja taiteilijaa.

Lundberg siis täytti aateliston odotukset, ja hänestä tehtiin hovi-intendentti, hovimaalari ja myös vuonna 1776 Kuninkaallisen akatemian johtaja. Hänen uransa johtavana muotokuvataiteilijana Ruotsissa kesti lähes 40 vuotta. Tänä aikana hän ehti maalata noin 500 työtä, joista suuri osa pastelleja. Lundbergin muotokuvansa ovat rakastettavia, suruttomia ja yleensä vailla syvempää psykologista analyysiä, eli juuri sellaisia, joita rokokoo-ajan ihmiset halusivat. Parhaimmillaan hän oli kuvatessaan nuoria naisia. Lundbergillä oli monia oppilaita, joista parhaiten tunnettu on miniatyyrimaalari Peter Adolf Hall, joka maalasi myös etupäässä naisten muotokuvia.

Useimmissa Gustav Lundbergin maalauksista ei ole signeerausta eikä vuosilukua, joten niiden ajoittaminen on hankalaa. Tosin hänen tuotantonsa laatu muuttui – muiden kollegoidensa tapaan – vanhemmiten vaihtelevaksi eikä taiteilija enää saanut maalauksiinsa samaa herkkyyttä kuin parhaina päivinään. Teokset itse ovat myös muuttuneet ajan mittaan, pastellivärit ovat kuivuneet ja haalistuneet ja monien teosten alkuperäinen loisto on vain aavistettavissa. Myös tästä Sinebrychoffin taidemuseon pastellista S 91 on löytynyt konservaattoreiden tutkimuksissa muutoksia, mm. värin haalistumista ja silmin näkymätöntä hometta.

Paul Sinebrychoff osti kaksi pastellia (inv. S 91 ja S 92) samanaikaisesti Bukowskin huutokauppaliikkeen välityksellä Tukholmasta vuonna 1903. Hänelle lähetettiin kuvat kolmesta pastellista, joista hän valitsi kaksi. Sinebrychoff kysyi teosten alhaisinta hintaa ja oli valmis ostamaan myös ainoastaan vain toisen. Kirjeessään hän tiedusteli kohteliaasti pastellien ikää ja sitä, että ovatko maalaukset todella Lundbergin maalaamia. Kuvista, jotka hän oli saanut, hän sai sen vaikutelman, että teokset olisi maalattu hiljattain, niin tuoreilta ja hyvin säilyneiltä ne näyttivät. Sinebrychoff tiedusteli samassa kirjeessä töiden restauroinnista ja niiden kehyksistä, sillä myös ne näyttivät hänestä uusilta ja oudoilta. Hänen mainitsemansa sininen maalikohta kehyksissä on nykyisin kultauksen peitossa. Samassa kirjeessä hän totesi kaikkien kolmen työn olevan samanlaisia ja kyseli mistä ne ovat lähtöisin.

Säkeestä, jonka Sinebrychoff lähetti Bukowskille, käy ilmi, että keräilijä oli huolestunut teosten kuljetuksesta. Hän huoleti siitä, että pastellit pakattiin hyvin ja että niitä täytyi käsitellä varoen. Samalla hän halusi myös varmistua siitä, että pastellit suojattiin hyvin liialta kosteudelta. Teosten kauppasummaksi tuli yhteensä 2.200 kruunua. Nämä olivat viimeiset Lundbergin pastellit, jotka hän kokoelmaansa osti.

Bukowskilta vakuutettiin, että työt ovat vanhoja ja että niitä ei ole restauroitu. Tuolloinen omistaja, joka halusi pysyä tuntemattomana, oli ostanut ne noin 20 vuotta aiemmin huutokaupasta, joka pidettiin ruotsalaisessa herraskartanossa. Henkilöiden nimet huutokauppaliike oli saanut kehyksistä, joiden taakse tiedot oli kirjoitettu vanhalla kirjoitustyylillä.

Pastellin S 92, Rouva Werner os. Keilhorn, henkilöstä on löytynyt viimeaikaisissa tutkimuksissa tietoja, mutta S 91, Kreivitär Poaton, on vielä toistaiseksi täysin tuntematon henkilö. Olisiko Lundberg maalannut salaperäisen kreivittären kuvan kuitenkin jo ranskassa ollessaan?

Reetta Kuojärvi-Närhi, amanuenssi

Sinebrychoffin taidemuseo, 2007

korkeus 49,00 cm
leveys 40,00 cm
valtion talletus 21.1.1921, S 91