Kansallisgalleria - Taidekokoelmat

Paul ja Fanny Sinebrychoffin taidekokoelma

Kokoelma

Kokoelmasta

Kauppaneuvos Paul Sinebrychoffin ensimmäiset kirjatut taideostokset tapahtuivat 1880 ja koskivat sen ajan suosittuja kotimaisia taiteilijoita, kuten Albert Edelfeltiä ja Ferdinand von Wrightiä. Mutta pian Paul ja hänen vaimonsa Fanny Sinebrychoff kiinnostuivat enemmän vanhan ulkomaisen taiteen, miniatyyrien, hopean ja posliinin keräilystä. Sinebrychoffit sisustivat neljä Bulevardin puoleista huonettaan eri tyylisuuntia edustaviksi. Suuri juhlasali edusti keisarillista empireä, seurustelusalonki kustavilaista tyyliä, Paulin oma työhuone ja ruokasali lähinnä hollantilaista barokkia.

Paul Sinebrychoff teki ensimmäiset vanhan taiteen ostoksensa Tukholman johtavalta antiikkikauppiaalta, Henryk Bukowskilta (1830 - 1900). David Beckin pienikokoinen muotokuva Ruotsin kuningatar Kristiinasta kuuluu ensimmäisiin hankintoihin. Paul Sinebrychoff keskittyi aluksi keräämään ruotsalaisia 1600-1700-lukujen muotokuvia, kun taas Fanny oli enemmän kiinnostunut hopean ja posliinin keräilystä. Paul Sinebrychoffista tuli monen tukholmalaisen antiikki- ja taideliikkeen uskollinen asiakas, ja hän otti suoraan yhteyttä myös moniin keräilijöihin saadakseen haluamansa. Paul ja Fanny Sinebrychoffin ruotsalaisen kokoelman taiteilijoita ovat mm. Alexander Roslin, Gustaf Lundberg, Lorenz ja Ulrika Pasch, David Klöcker Ehrenstrahl ja Carl Fredrik von Breda.

Paul Sinebrychoffin tutustui suomalaissyntyiseen taidehistorioitsija Osvald Siréniin (1879 – 1966), Tukholman Nationalmuseumin amanuenssiin, joka tarjoutui avustamaan kokoelman kartuttamisessa. Sirénin myötä Paul Sinebrychoff kiinnostui keräämään myös hollantilaista 1600-luvun taidetta. Sinebrychoff pyrki keräämään yhden teoksen kultakin Alankomaan kultakauden taiteilijalta, vain poikkeuksellisesti hän hankki useamman työn samalta taiteilijalta. Kokoelman hollantilaisia taiteilijoita ovat mm. Jan van Goyen, Salomon van Ruysdael, Jan Verspronck, Willem Claesz. Heda, Nicolaes Eliasz. Pickenoy ja Anthonie Palamedesz. Muotokuvien ohella maalausten aiheina on myös asetelmia ja maisemia.

Vuoteen 1914 mennessä Paul ja Fanny Sinebrychoffin keräsivät taidekokoelman, jota voi kutsua Suomen merkittävimmäksi vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelmaksi niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Pariskunnan keräämä taidekokoelma interiööreineen siirtyi testamenttilahjoituksella Suomen valtiolle vuonna 1921. Paul ja Fanny Sinebrychoffin testamentti sisälsi yli 700 nimikettä. Mutta jos jokainen taideteos, tuoli ja kaappi lasketaan erikseen nousee lukumäärä yli 900 esineeseen. Maalauksia heidän kokoelmassaan on 127 kpl ja miniatyyrejä 325. Ruotsalaisen 1600 – 1700-uvun ja alankomaalaisen 1600-luvun taiteen ollessa heidän keräilynsä ydin, he ostivat jonkin verran myös italialaista, ranskalaista ja englantilaista taidetta. Sinebrychoffien taidekokoelma on luonut perustan myös yhdelle kolmesta Valtion taidemuseosta, Sinebrychoffin taidemuseolle, johon on liitetty myöhemmin muita pienempiä ulkomaisen vanhan taiteen kokoelmia.

Sinebrychoffin taidemuseo, 2006

Keräilijästä

Paul Sinebrychoff nuorempi (1859 – 1917) siirtyi sukunsa omistaman oluttehtaan johtoon vuonna 1886. Hän oli kolme vuotta aikaisemmin mennyt naimisiin Svenska Teaternin ihaillun nuoren näyttelijättären Fanny Grahnin (1862 – 1921) kanssa. Pariskunta matkusti yhdessä ulkomailla ja näki monia taidegallerioita ja museoita. Jo tuolloin heillä syntyi halu tehdä jotain kotimaansa hyväksi sekä päätös lahjoittaa tuleva taidekokoelma Suomen valtiolle. Pariskunta oli lapseton. Paul ja Fanny Sinebrychoff elivät julkisuudelta vetäytynyttä elämää, eikä moni heidän aikansa seurapiirihelsinkiläisistäkään tiennyt, millaiset taideaarteet Bulevardin varrella olevassa talossa sijaitsivat. Näihin suuriin taidelahjoittajiin ei osoitettu henkilöinä kiinnostusta juuri myöhemminkään, kaiketi Sinebrychoffin suvun venäläisen syntyperän takia. Vasta 1990-luvulla Paul ja Fanny Sinebrychoffista kirjoitettiin ensimmäisen kerran taiteenkeräilijöinä, ja heidän taidekokoelmaansa tutkittiin laajemmin.

Paul Sinebrychoffin kirjeenvaihtoa taidehankinnoista Sirénin ja Bukowskin kanssa on säilynyt, mikä on loistavaa lähdemateriaalia teosten hankintatietoihin sekä tutustuttaessa Paulin persoonaan. Kirjeistä käy ilmi, että Paul Sinebrychoffilla oli perään antamaton luonne ja hän oli kova tinkimään, mutta toisaalta hän maksoi myös huikeita summia saadakseen haluamansa taideteoksen kokoelmaansa. Fanny osallistui miehensä rinnalla hankintoihin, ja yllytti tätä joskus huutokaupoissa, kuten hän eräässä Suomen Kuvalehden haastattelussa vuodelta 1921 kertoo. Samaisessa jutussa haastattelija yrittää saada Fannya suostumaan valokuvattavaksi - turhaan.