Kansallisgalleria - Taidekokoelmat

Beatrice Granbergin kokoelma

Kokoelma

Kokoelmasta

Numismaatikko, arkeologi ja itämaisten kielten maisteri Beatrice Granberg syntyi varakkaaseen perheeseen, jossa taiteenkeräilyä oli harrastanut jo Beatricen isoisä Edvard Julius Granberg. Edvard Julius Granberg perusti kahden liikekumppaninsa kanssa Walkiakosken paperitehtaan. Tehtailijaksi ryhtynyt entinen apteekkari osti maalauksia aikansa suosituilta suomalaisilta taiteilijoilta kuten Akseli Gallen-Kallelalta ”Syysmaiseman”, Hugo Simbergiltä ”Kokkotulia” tai Hjalmar Munsterhjelmiltä ”Hiljaisen kesäillan”. Ulkomaisia arvoteoksia kokoelmassa edustavat mm. venäläisen Ivan Aivazovskin ”Napolinlahti”, ruotsalaisen Anders Zornin ”Ujo malli” sekä Bruno Liljeforsin ”Teeriä puunlatvassa”. Beatricen isä, liikemies Emil Edvard Granberg, jatkoi kokoelmien kartuttamista. Hän oli tunnettu ornitologian harrastaja, ja hän keräili von Wright-veljesten lintuaiheisia maalauksia, joita Beatrice peri 33 kpl. Lisäksi Beatrice Granberg peri mm. vanhoja huonekaluja ja venäläisiä hopeaesineitä. Itse hän toi lukuisilta eksoottisilta ulkomaan matkoiltaan mm. rahoja ja naamioita sekä itämaisia mattoja. Beatrice Granberg kuoli vuonna 2000 vailla perillisiä tai testamenttia, jättäen tietoisesti omaisuutensa valtiolle. Näin Valtion taidemuseo sai häneltä kaikkiaan 191 kpl taideteosta, lähinnä maalauksia, hopeaesineitä ja pienoisveistoksia, jotka on jaettu Ateneumin taidemuseon ja Sinebrychoffin taidemuseon kesken.

Sinebrychoffin taidemuseo, 2006

Keräilijästä

Silvia Beatrice Pauline Ganander Granberg syntyi Tampereella 1916, jossa hänen lapsuudenkotinaan toimi ns. Hörnerhuset (Viinatehtaan talo, Kauppakatu-Hämeenpuisto), mutta hän asui lähes koko elinikänsä Helsingissä. Hän valmistui maisteriksi 1945 Helsingin yliopistosta pääaineenaan arkeologia ja itämaiset kielet, ja jatkoi arabian opintojaan Lontoossa ja Israelissa. Granberg työskenteli Kansallismuseon rahakammiossa vapaaehtoisena tutkijana ilman vakinaista työsuhdetta yli 30 vuoden ajan. Hän järjesti tuona aikana museon itämaiset rahat ja julkaisi teoksen ”Förteckning över kufiska myntfund i Finland” 1966. Teos käsittelee Suomesta löydettyjä
viikinkiajan itämaisia rahoja. Ilman hänen asiantuntijuuttaan olisi pitänyt pyytää apua näiden rahojen määrittelyyn ulkomailta.

Peritystä omaisuudesta huolimatta Beatrice Granberg eli ulkoisesti hyvin vaatimatonta elämää; hän säilytti mm. lukuisia hopeaesineitään vanhoissa kenkälaatikoissa siivouskomeron hyllyillä. Hänen työtään ja asiantuntemustaan itämaisten rahojen numismaatikkona arvostetaan edelleen.